26.2.2024
Reilu viikko sitten kävimme läpi tämän vuoden Oscar-ehdokkaat 2024 parhaan kuvauksen kategoriassa analysoimalla ensimmäisen puolikkaan – Oppenheimerin, Poor Thingsin sekä Maestron. Nyt tarkastelemme jäljellä olevia kahta elokuvaa, Killers of the Flower Moon ja El Conde.
Käydäänpä saman tien hommiin.
Martin Scorsesen ohjaama kolme ja puolituntinen Killers of the Flower Moon on yksi tämän vuoden suurimmista Oscar-ehdokkaista, keräten peräti 10 ehdokkuutta monissa tärkeissä kategorioissa. Elokuvan kuvasi meksikolainen Rodrigo Prieto, Scorsesen pitkäaikainen yhteistyökumppani.
Elokuva on pääosin kuvattu filmille lukuun ottamatta muutamia yökohtauksia ja hidastuskuvia. Muista kuvauksen ehdokkaista poiketen, Killers of the Flower Moon on kuvattu ainoana elokuvana perinteikkääseen 2.39 kuvasuhteeseen anamorfisilla linsseillä.
Anamorfinen kuvaus tarkoittaa hyvin yksinkertaisesti selitettynä sitä, että linssin aukko on tavallisen pyöreähkön ympyrän sijaan pystysuunnassa olevan ovaalin muotoinen ja taltioi täten enemmän informaatiota kuvan ylä- ja alaosassa. Kamerasta tuleva kuva on tällöin enemmän neliömäinen, mutta kuva venytetään jälkituotannossa yllä näkemäämme 2.39 kuvasuhteeseen. Lopputuloksena on elokuvamaiseksi mieltämämme laaja kuva, jonka sisään mahtuu käytännössä sama informaatio kuin perinteisellä linssillä kuvattuun 16:9 kuvaan, mutta on sitä leveämpi ja kapeampi. Lisäksi anamorfisessa kuvassa on linssistä riippuen usein liuta muita erikoispiirteitä, kuten reunoilla esiintyvät linssivääristymät, klassiset anamorfiset linssiheijastukset (flaret) yms.
Elokuvan tyyli on melko luonnollinen ja autenttinen, mutta samaan aikaan hyvin elokuvamainen. Värit ovat todenmukaisia mutta särmikkäitä. Tyyliä lisää Scorsesen mestarillisuus isojen ihmisjoukkojen sekä intiimien kohtausten ohjaamisessa ja Prieton taito jokaisen kuvan harmonisessa sommittelussa, jotka virtaavat yksi toisensa perään kuin vesi. Kamera on usein paikallaan jalustalla, mutta liikkuu välillä Steadicamin, kraanan, dollyn ja joskus myös dronen voimin.
Elokuvan 200 miljoonan dollarin budjetti on esillä näyttävästi lavasteissa, puvustuksessa, lokaatioissa ja vaikuttavissa näyttelijäsuorituksissa. Osage-heimon traaginen ajanjakso herää eloon autenttisessa ympäristössä, jossa heimon jäsenet täyttävät monia rooleja.
Killers of the Flower Moon on erityinen elokuva, jonka visuaalinen ilme sulautuu saumattomasti tarinaan, ja jonka luoma todellisuus tuntuu vaivattomalta ja aidolta. Elokuvaa katsellessa en huomannut kiinnittäväni huomiota yhteenkään tekniseen yksityiskohtaan, vaan tarina ja tunnelma piti otteessaan koko reilun 200 minuutin ajan. Tämä on minun kirjassani merkki ei pelkästään erinomaisesta elokuvasta mutta myös kuvauksesta.
Chileläisen Pablo Larraínin ohjaama Netflix-elokuva El Conde yllätti minut, sillä en ollut kuullut siitä lainkaan ennen ehdokasjulkistusta. Musta kauhu-komedia kertoo kuolemattomasta vampyyri-diktaattorista ja on kuvattu 75-vuotiaan konkari Edward Lachmanin toimesta.
El Conde on sommiteltu Netflixin tutuksi tekemään 2.00 kuvasuhteeseen ja on lähes täysin mustavalkoinen. Elokuva on kuvattu digitaalisella Arri Mini LF -kameralla, johon asennettiin elokuvaa varten monokromaattinen sensori, mahdollistaen mustavalkoisen kuvan taltioimisen suoraan kameraan ilman jälkituotannon lisätoimenpiteitä.
Mustavalkoinen ilme on elokuvassa hieman suttuista ja ikään kuin vanhentunutta filmiä, mikä on kiinnostava valinta. Pitkälti maaseudulla sijaitsevan ränsistyneen talon miljöö on tunnelmaltaan hyvinkin kolkko ja harmaa, jonka lisäksi tarinankerronta on paikoittain melko seesteistä. Yhdistelmä voi tämän vuoksi vaikuttaa aika ajoin masentavalta ja tylsistyttävältä, mikä saattaa olla tekijöiltä tarkoituksellista; kertoohan tarina ihmisten sydämiä syövästä vampyyristä, joka on kyllästynyt elämään ja haluaa itse kuolla, mutta ei pysty. Asiasisältö on siis melko raskasta.
El Conden kirkkain valopilkku on kuvaus. Lachmanin työ elokuvassa on hyvin vakaata ja harkittua. Kamera on usein liikkeessä ja leijuu kuvien halki rauhallisesti. Kun kamera ei liiku, se on lukittuna jalustalla ja kuvakulmat ovat vaikuttavia, kekseliäitä ja viimeiseen asti hiottuja. Maagisimmat hetket päästään kokemaan kun lennämme vampyyrien kanssa taivaalla. Kamera seuraa heitä usein aivan kädenmitan päässä ja pystymme kokemaan lähes saman vapauttavan tunteen kuin hahmot itse.
Linsseinään Lachman käytti modernisoituja Ultra Baltar linssejä, jotka on alunperin suunniteltu 1930-luvulla. Tämä valinta yhdistettynä monokromaattisuuteen ja usein hyvin naturalistiseen valaisuun tuottaa elokuvaan hyvin autenttisen, aikakonemaisen tunnelman, jota on ilo katsella.
Vain 5 elokuvaa on vuonna 2024 saanut Oscar-ehdokkuuden kuvauksen kategoriassa, mutta viime vuonna julkaistiin liuta muitakin teoksia, jotka olisi yhtä hyvin voitu asettaa ehdolle. Tässä vielä muutamia kunniamainintoja viime vuodelta.
Tämän vuoden Oscar-gaala lähestyy kovaa vauhtia. Kuvaajamme Samuli tarkastelee tämän vuoden parhaan kuvauksen ehdokkaita.
Mitä kannattaa ottaa huomioon livestriimin suunnittelussa?
Teemme tarjouksen ja projektin toteutusideat aina maksutta.